Verjnuarmu
Ruatokansan Uamunkoetto




1. Tulesta Pimmeyvven

Kuuluu kalake muan sisästä
Hakkoo houkka turvoo taevaan isästä
Nousoo raevo polttavan kuumuuven
Tulesta pimmeyven, voemasta syvvyyen

Punane koora raatoo hakkoo
Pirunnyrkki hillhankoo takkoo
Hulumuvaa lieskat ku huutaa palakeet
Helevetin ahjossa tanssii valakeet

Nousuu sarvet liekkien merestä
Pahhuus sua voeman syntisen verestä
Kasvaa raevo polttavan kuumuuven
Tulesta pimmeyven, voemasta syvvyyen

Anna sormes, anna sielus, suat onnen ikkuisen
Pitkän eli lyhyven, elämäs pittuisen
Tuu tulleen, tuu tuoneen, jäe luppaus täättämättä
Makkomaan vier viereen, jäe siäli käättämättä

Luavalla täättää syvvyyen merta
Tulleen vuojatta syntisen verta
Huutoaa ruojan musta sielu
Aakee helevetin tulinen nielu


2. Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa

Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
Kuu paestaa kapaleena, hanget hohtaa
Lpusa poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakaasa kohtaa

Kuu paestaa helleesti
Kuollu aijjaa kevveesti

Värjee kuu öestä hankee
ee suluhosta varjoo lankee
Kiitää reki järven selekee
etkö jo tyttöni pelekee?

Ee tiiä tyttö, jo kaavan aekoo on suluho ollu vaenaa
Hiljanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo

Kuu paestaa kuolllu ajjaa
kohti manan maijaa
Viep tyttöö mies kylymän käjen
hautumuahan Vehmasmäjen


3. Mustan Virran Silta

Valu poskilta puna, nyt valakosiin puvettuna
Makkoo aetassa yksin kalavakka neito
valu huulilta hymy nyt äetmuorj' itkettyny
Pukkoo sukkija jalakoehin kalapeen neijon

Hän pimmeessä kovalla laavalla makkoo
Silimät aakkee, joku ovveen hakkoo
Ukset aakassoo kuolleijen tuvan
Hahmo tumma kumartaa, kyssyy: "Suanko luvan?"

Kääppä tyttö kääppä tanssiin, alle sillan mustan virran
Nyt piru piikoo piirittää, alla sillan mustan virran
Kääppä tyttö kääppä tanssiin, ylle virran alle illan
Nyt piru piikoo piirittää, alla sillan mustan virran

Piän pielukseen paenaa nyt neito vaenaa
Suapuu päevä ja sureva väkj'
On tyttö ryvettyny, nyt väkj' säikähtäny
Sukkija revenneitä tuijottaa kalapeen neijon


4. Luita Ja Hampaeta

Luita ja hampaeta pitkin pihhoo
Seipäellä päetä ja ruakoo lihhoo
Nahkurin sakaraan lyötynä kuoret
Helevettiin sisus ja suolet

Ruumiista henki riivataan
alas aena lähetetään
Ruavas liha silivotaan
pistetään ja riiputetaan
Kurja elo kaekki hylykee
sielu männöö matkoehisa
Aetta täännä väkkee kylymee
lijjoo iliman henkijänsä

Rattaat kuolon ympyrätä pyörii
Eekun vuan hirteen sammaan nyöriin
Tekköö tuas työtään tuo Tuonen renki
Lähtöö sen mukkaan jokkaesen henki

Orrella vinnin nahkat roekkuu ja tyhjin siliman kahtoo
Ku immeinen veljesä muahan paenaa ja elukan laella lahtoo


5. Surmatun Säkkeet

Syvän mustempi olj' syttä
silimissään synkee sihti
Rutto runtelj' joka ruojoo
kinttujasa vaevas kihti
Ympärillään kuolon löyhkä
ilima sakkeena kärpäsistä
Maot ryömi pitkin nahkoo valu visva sen käsistä

Karsikosta kiänny sijaton sielu
Paekkas ee ou piällä muan
Palloo takas kalamiston leppoon
Vaeltoo et ennee tiällä sua

Kyitä jaloessasa kiemursj '
kiärmesitä mua olj' musta
Sahaseläst siinä sihisj '
kuiski korvaan hookotusta
"Jätä tuakses tuonen tuvat
astu pirttiin eläväisten
Annan niittten maestoo kostoo
tuomijota kättes jäesten"

Mieltään korvens liekki koston
silimistään paesto raevo
Poltti laella kiärmeen myrkyn
vihan ehtymätön kaevo


6. Huaskalinnut

Mustat pilivenroekaleet lippuu vastatuuleen
Täättää taevaan, immee elon poes ilimasta
Ratsastaja päevän viimesen naaraa kolokosti
Ku huaskalinnut kokkoontuu polulle vaenajan

Murreen tuulet puhaltaa
Noosoo kuarneet siivilleen
Peittää parvet valon, peittää auringon
Päejen piällä miekka kohtalon

Musta huaskalintu nokkii lihhoo ruatojon
Kuolonpitoja pittää lintu paholaesen
Sotakentän hilijenneen ja jiänteet ruumiijen
Suastan immeissuvun peittää parvet korppien

Jiä varjoon parvien, huaskalintujen, mualima immeisten
Kääp suojaan siipijen, huaskalintujen, koko suku immeisten


7. Kuhtumattomat Vieraat

Kärriin kyyvissä suapu vieraat ouvot talloon
Kumara on kolomen käänti, vaevanen
Jokkaesella tumminta piällä, piät piilossa

Aaringon laskettuva ensmäenen kolomesta paljastaa piänsä ja tuo pelon

Tulj' unniin kaahu, tuska rinnan piälle
Vei kooristus ja paeseet mullan alle

Pimmeellä töllin kylymän jättää matkoojat
Pihasta pihhaan, talosta talloon vaevat kää
Yön selekään vieraat haehtuu, viejee vaella

Keskiyölllä keskimmäenen kulukija näättää kasvonsa ja tuo vilun

Kaahun tuo paenajenen
Vilun Horkka pahanlaesen
Rutto turman, haatajaeset

Uamuyöstä vieraesta viimenen riisuu huppunsa ja tuo kuoleman

Piäs pirtin sissään vieraat kuhtumatta
Tullessaan turman toevat, lähtiissään elon vei


8. Kirkkomuan Kansoo

Pellolta roovan raeskooman
Niityltä kivien kyntämän
Kaakoo korvesta kuusien
Syvältä soijen sisältä
Tulloo paekoilta pelekojen
Nousoo sisältä syvvyyven
Murhemielj, murhooja
Kylymä usma utunen

Meijjät kaekki nuo ykstellen noutaa
Haataan joutaa jokkkaenen
Yhtä kansoo kirkkomuan

Iänet sumussa sakkeessa
Huastaa kieltä kuolleijen
Kirroo kovvoo kohtaloo
Eläviä inhoten itköö
Ilimän iäntä ilimestyy
Väkkee sumun seasta
Kuolleet käjet koholla
Kansoo kirkkomuan


9. Räähähenki

Tyvenellä liekki lyhyn liehuu
seinillä ruanut, rievut riehuu
Kansj' halakoluatikon hakkoo
tuoppeja tinasija tuvassa takkoo
Saanankivet seinille sinkoo
pihhaan laateet lahot linkoo

Levoton renki, räähähenki

Oekeus tuo toes sielulle raahan
Solomis hihhaan surunaahan
Piällä jos oes puinen palttoo
Suattas tuota mielesä malttoo

Uunista pölläätti tuhkat tuppaan
palavat pärreet paeskas pelukoppaan
Karkas tulj ' pehkuille
pehkuilta seinille
Seiniltä orsille
nyt palavasta pirtistä huutaa

Syytönnä lahattu, suohon haavvattu

Tytär ralon luppauksen anto
Kaana ja katteus kalaman toe
Kirkon kuppeeseen kantakee
Veljmiehelle tuomijo antakee


10. Kalamavesj

Rannan kallijot täännä olj' verta
Puroena huavoesta juossunna hurme
Piruista täättynä jokkaenen merta
Immeisten osana suru ja murhe

Tiältä toevoo et löyvä, sen suat uskoo
Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo
Suru ratkoo syvänten saamat
Pintaan nostaa vanahat kaanat

Kalamavesj ' ruumiit sylliinsä sulukoo
Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu
Virstan toesesa jäläkeen kulukoo
Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu



Lyrics in plain text format



Main Page Bands Page Links Statistics Trading list Forum Email Zenial