Verjnuarmu
			Itkuvirsj'

1. Itkuvirsj'

Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo
Se tahtomattaan kaeken lahtoo
Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa
Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa

Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat
Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa
Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta
Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta

Peleko se sokasoo rohkeennii mielen
Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen
Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta
Parantammaan immeisten saeraatta

Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään
Ee raakkoo ikkään raahota mikkään
On mullassa tomumaja maenen vaenen
Surkeen immeisen aenokaenen


2. Haavvan takkoo

Kävelen pitkin synkkee polokuva kylymänä syksyn yönä
Hiekka rahisoo kenkien alla, en ou viikkoon mittää syönä
Hautuumua eessä siintää ja lepakot sen yllä liitää
Pumppu hakkoo kahtasattoo, vieläköhä ruumiita riittää

Haavvan takkoo - kuuluu iänijä houkuttelevia,on pakko männä kaevamaan
Haavvan takkoo - ruumiit minulle huutelloo,on piästävä ihmislihhoo maestamaan

Hautuumua usvassa leppee, on joku sen tehnä isolle mäelle
Nyt alakaa jo mielj´seota, pitäsköhän männä kottiin käjelle
Ei ou ilimassa mittään iänijä, vuan nyt rautaportti kolahtaa
Voe vittu alako pelottaa ja paska housuun kohta valahtaa

Tekköö mielj´immeisen lihhoo ja etin sopivan haavvan
Ei ou mittää millä kaevoo, vuan onneks löysin sorkkarauvvan