Kalmankantaja Korpi 1. Sielunkoti Pimeys olkoon saapuva Pimeys jossa valolla ei ole kotia Synkkään verhoon kiedottuna aurinko Valoton päivä, Valoton yö On kaikkialla Niin Kylmää, niin hiljaista Vienon valon esiin tuoma Tuore Haudan usva Sade kylmä piiskaa, lietsoo vihaansa Kuin ruoskan iskut, viiltää sielua Nimetön, kasvoton pimeys Sulje minut sielunkotiini Harhaanjohtavaa valoa - en näe enää koskaan Myrkytettyjä sanoja - en kuule enää koskaan Eivät minua enää jahtaa - eivät saavuta koskaan Pimeyteen on polkuni - johtanut sielunkotiini On kaikkialla Niin helvetin Kylmää On kaikkialla Niin hiljaista - on sieluni kotona 2. Kasvoton Muinainen nimetön jumala kasvonsa salaisuuksiin kätkee Liikkuen yö varjoissa, uhrinsa pimeyteen syöksee Tanssivat nyt liekit yön Luoden varjoja pimeyteen Kiroten sielun saastuneen Polttaen myrkyn taivaallisen Kitkeäkseen mädän siemenen Valossa harhaan syntyneen Sen yöhön kahlitsee Sen pimeyteen vangitsee Muinainen nimetön jumala kasvonsa salaisuuksiin kätkee Liikkuen yö varjoissa, uhrinsa pimeyteen syöksee Oi kuolema kirkasta kasvosi meidän puoleen Oi pimeys ole armollinen Oi kuolema käännä kasvosi meidän puoleen Oi pimeys anna meille rauhasi Tanssi liekit yön, luo varjoja pimeyteen, kiroaa sielun saastuneen Polta myrkkytaivaallinen, kitke mätä siemen Valossa harhaan syntyneen yöhön kahlitse, pimeyteen vangitsee Oi kuolema käännä kasvosi meidän puoleen, ole meille armollinen 3. Synkkä euforia Rajoja veteen luotuja Rajoja haihtuvia Varjoja, harhakuvia Varjoja, tulevasta Katkerat, haihtuvat äänet Kuin veteen piirretyt rajat Katoavat varjoihin On kaikkialla hiljaista Vajoan syvyyteen synkän euforiaan Ympärillä vain mustaa ja kaunista Toiset tähän veteen kastettu Toiset sen syvyyteen haudattu Toisille se merkitsee alkua Toisille ajan loppua Ei sen kirkas pintaa enää minulle Valoa heijasta Ei sen pintaan piirretty raja Minua kuolemasta estänyt Rajoja veteen luotuja Rajoja haihtuvia Varjoja, harhakuvia Varjoja, tulevasta 10:11 Sen mustat piiskaavat aallot Iskevät rantaan kuin ruoska lihaan Särkien rajat veteen piirretyt Luoden synkän euforian Pinnan alle painunut Syvyyksiin Rikon rajat, harhakuvat Tunnen taas synkkää euforiaa 4. Pimeyden siivillä Uhrialttareita, temppeleitä vuosisatoja rakentaneet ja aina uudelleen vaipuneet polvilleen Uhriksi, sadoksi kulkutaudin. Riistäneet hengen toisiltansa ja silti langenneet rukoukseen Lampaat, heidän paimenensa. Kansat ja heidän kuninkaansa. Anoneet armoa herraltansa Pimeys laskee varjonsa aina uudestaan. Pimeys yllä maan ja taivaan Onko se luojasi Joka sinut varjoista pelastaa Vai avaatko silmäsi Näet totuuden, ikuisen pimeyden Hiljennyt on laulu kuiskauksiin Vaiennut rukoukset kirouksiin Ikuisen mustan taivaan alla Ei löytänyt heikko paimentansa Hiljennyt on laulu kuiskauksiin Vaiennut rukoukset kirouksiin Ikuisen mustan taivaan alla Ei löytänyt heikko paimentansa Lampaat ja heidän paimenensa. Kansat ja heidän kuninkaansa. Ei armoa koskaan ollutkaan Pimeys laskee varjonsa. Pimeys laskee siipensä. Ja maailma hengittää kuolemaa Vaiennut vapahtaja Ei ketään ikiyöltä pelasta Ei polvillansa löydä valoa Ei pelastusta, ei armoa 5. Vihan laulu En milloinkaan huoli pyhyyttäsi En ikinä kaipaa armoasi En koskaan nauti maljastasi En tavoittele paikkaa taivaastasi On vieras sinun arvosi On tuntematon tahtosi En kaipaa sinua polullani En kaipaa sinun opastustasi En milloinkaan huoli pyhyyttäsi En ikinä kaipaa armoasi En koskaan nauti maljastasi En tavoittele paikkaa taivaastasi Ei pyhyyttä Ei armoa Ei maljaasi Ei Taivastasi Polun päässä liekki palaa Se loistaa pimeää energiaa Se sieluani opastaa Kohti lopullista, ikuista Ei pyhyyttä Ei armoa Ei maljaasi Ei Taivastasi