Verjnuarmu Laalavat Jouset (demo) 1. Alakusoetto 2. Kurjuuven valssi Elokuulla korjoon kuollutta vilijoo Syyssatteet alako jo kesäkuulla Kotväkj' itköö pirtissä hilijoo Taetaa talavella näläkä tulla On mutasta velliä pellot täännä Ja työhevosen valjaatti poekki Ei vittu sitä paskoo millään kiännä Taetaa tuoni korjata kaekki Vuojenajat hilijoo tulloo, elämänlanka haarastuu Taejjan perkele tarttuva pulloon, ku jokkaenen meistä saerastuu Sato mänj`pilalle ruuattii loppuu, toevos jo vaehteluva viärälle siälle Nuapurit kuolj`isorokkoon, joettii tuluvii pellon piälle Ensilumi tulloo hiutaleet puttoo Kaanistaa hetkeks kuollutta muata Kuolema leijaellen seittejään kuttoo Eekö tuo lie kohta haotaan suata Pakkanen purroo hirret jiähän Ku leivinuuni halakes eilen Vittu tuas ottaa jouluna piähän Kylymä pirtti tuo pahan mielen 3. Verjvala On vuojet etteenpäen männynnä Muaorjuus mielen mustaks vienynnä On kylät muan tasalle poltettu Pellot vihreet kuravelliks tallottu On tuhottu entinen elo raahasa Immeisillä vuan polttomerkki kaalassa Vuan nyt loppuu elo kivinen Ja pannaan täätäntöön vala verinen On vannottu vala verinen, verjvala iänikkuinen Ku sottaan nyt joukko ryntää, on kosto vitun sulonen Jo vuan kaekki viisuun yhtyy, riipiviin säveliin kuoleman Ei voe kukkaan armoo suaha, ku raekaa se laalu tuonelan Sotavermeet kuapista kaevetaan Ja kattilat miekoeks taotaan Viitakkeet teräviks hiotaan Nuolet terävät puusta vuollaan Ja näen alakaa kaekki olla valamista Vielä kuakit mukkaan tallista Alakaa matka pitkä ja tuskanen Tämä viimenen taesto vappauven 4. Laalavat jouset On harmoo joukko liikkeellä tuas Viinet täännä kuolemmoo Raskaat suappaat muata polokoo Herättee ympärillä vihhoo ja pelekoo Synkkä laalu täättää tienoon Joka ukko karjuu täättä kaaloo Muaorjat kahtoo joukkova kieroon Ku kaekki nuotin vierestä hoeloo Tuskinpa niät uamuva seoroovoo, jos seisot vastassa Savon jousjarmeijjoo Virittyy jänteet laalaa jouset kuoleman laaluva Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas täättyy mustista nuolista Se saje ku tulloo vaenooja parkuu kuoleman pelekova Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner täättyy verestä ja suolista Nuoljkuurot tulloo toesesa perrään Ja päevä muuttuu hetkessä yöks Muanpiällisen helevetin vihollinen kohtas Ja eläminen muuttu vaekeeks työks Silimässä nuolj' ja vittu parraassa kaks Liekkö tuota ennee hengissä kettää Harvat on rivit neki pakosalle lähtöö Huavottunneet viimestä henkeesä vettää 5. Kärähtäny kylä Uamun harmoossa usvassa, ku taevaalta tulj' mustoo vettä Kylä makas tuhkan seassa, ei ollunna elossa kettää On sotajookot jo poestuna ja rannassa vuan tervavene Pappi käjet ristissä noetuu ”on se nyt vuan perkele!” On taesto verinen luantuna ja kylän immeiset kuatuna Ei kuulu iänj sotarumpujen ei soe laalu kaanis lintujen Raaniot tuhkassa seisoo kalaman käry haesoo. Verj' peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta Tuijottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta Pappi mannaa elämän helevettiin, kirroo suuren herran Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran Kirroon sinnuu luojoo, ku kiusoot minnuu ruojoo Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo Verj' täättää muan kaekki elävä kattoo