Kalmankantaja - Metsäuhri
Original Version Cassette Version Korean Version 1. Ruhtinas ruumiinpalvoja 10:33 1. Ruhtinas ruumiinpalvoja 10:33 1. Ruhtinas ruumiinpalvoja 10:33 2. Kun täältä lähden 10:29 2. Kun täältä lähden 10:29 2. Kun täältä lähden 10:29 3. Taivaan tuho, maiden manaaja 8:34 3. Taivaan tuho, maiden manaaja 8:34 3. Taivaan tuho, maiden manaaja 8:34 4. Viimeinen muisto 10:26 4. Metsäuhri 7:35 5. Metsäuhri 7:35 4. Metsäuhri 7:35 6. Kohti auringon kuolemaa 11:19 5. Kohti auringon kuolemaa 11:19 5. Veri josta routa kasvaa 11:42 7. Veri josta routa kasvaa 11:42 6. Veri josta routa kasvaa 11:42 6. Mädän ihmisyyden raunioilla 10:57 8. Mädän ihmisyyden raunioilla 10:57 7. Mädän ihmisyyden raunioilla 10:57 total time 59:50 total time 81:35 total time 71:09
1. Ruhtinas ruumiinpalvoja Pohjattomain merten tuulet ikuisen yön silmässä puhaltaa kelohonkarannoilla on surevan tie Tulimme kerran tähän maailmaan lopun alkua todistamaan ruhtinas ruumiinpalvoja käsissään tähti ja tuonela Kelohonkarannoilta kalmistoon johtaa surevan tie kalmiston kajoa voitokkaasti katson Aikakauden loppu on luonamme 2. Kun täältä lähden Kurimuksen silmä kuolon syvyydessä odottaa käärmeen häntä hampaissaan vuotaa verta takana siintää taivas musta kylmää huokuen jäinen kuilu viiltää ruumista kerran viimeisen Tähtien loiste minut nostaa syleilyyn ylimaalliseen Suon syvyyksistä kuuluu varoitus pohjantuulen tuiverruksessa riemu elon murenee suon syvyyksiin mieleni matkaa Tuhat kuolemaa on vielä edessäin tämä hetki täynnä suurta vihaa surulle suuremmalle myöhemmin sijaa sukellan syvemmälle toiseen maailmaan 3. Taivaan tuho, maiden manaaja Läpi ihmis-iän, varjoissa lymyillen halki vuosisatain, iäti kuunnellen väistyvä on aika ihmisen paha palaa juurilleen Kun koittaa hetki viimeinen ja makaat maassa itkien kun loppuu aika valkeuden ja kohtaat vanhan pahuuden Taivaan tuho, maiden manaaja talventuoja, kalmankantaja On soiva virsi viimeinen kaikuva itku ihmisen on meriin, maihin maatuva kalman kehtoon kaatuva Elon taival katkeaa kun saapuu metsänkulkija 4. Metsäuhri Tuskanhuudot hämärässä kuolevien vaikerointi hiljainen lohduttomat rukoukset tuomittujen tuulessa löyhkä teurastettujen Tulen kajo kasvoillaan uhri tuomionsa kohtaa teräs kylmä, säälimätön lihaan kaivertaa merkin kuoleman Maa verenpunainen lihan ottaa omakseen nielee ruumiit alle puiden juurien raadot päällä kivien, tuhkaksi maatuen nahat kuolleiden peittona sammalten Uhri yölle metsäuhri uhri vihalle metsäuhri 5. Veri josta routa kasvaa Minä olen veri joka maan värjää minä olen kivinen ja kylmä tie minä olen kaikki taivaan tulet minä olen veri josta routa kasvaa Tuulista temmatut ovat nimeni kylmistä vesistä virteni veistetty routamaasta on siinnyt sieluni revontulista on ruumiini revitty Minä olen lumi joka polkusi peittää minä olen viima joka luitasi jäytää minä olen pimeydessä ulvova tuuli minä olen lumi joka ruumiisi hautaa Maailman ääristä kaikuu lauluni mustaan syvyyteen ulottuu vihani myrskytuulissa tunnet voimani yön pimeydessä kalmankaipuuni 6. Mädän ihmisyyden raunioilla Elämä pakenee raajoista valo katoaa katseesta runneltu sielu vihdoin jättää ruumiin rikotun mätä veri myrkyttää raadon metsään jätetyn Kun kaikki toivo katoaa kuolema vallan ottaa viimeinen henkäys häviää äänettömänä pimeään Liha vihasta repeää järki jättää mielen hulluus kehon saastuttaa demoni vapautuu kahleistaan viha tappaa ihmisyyden epätoivo kasvot vääristää Lyrics in plain text format