Verjnuarmu Muanpiällinen Helevetti 1. Kurjuuvven Valssi Elokuulla korjoon kuollutta vilijoo, syyssatteet alako jo kesäkuulla Kotväkj´ itköö pirtissä hilijoo, taetaa talavella näläkä tulla On mutasta velliä pellot täännä ja työhevosen valjaattii poekki Et vittu sitä paskoo millään kiännä, taetaa tuoni korjata kaekki Vuojenajat hilijoo tulloo, elämänlanka haarastuu Taejjan perkele tarttuva pulloon, ku jokkaenen meistä saerastuu Sato mänj´ pilalle ruuattii loppuu, toevos jo vaehteluva viärälle siälle Nuapurit kuolj' isorokkoon, joettii tuluvii pellon piälle Ensjlumi tulloo hiutaleet puttoo, kaanistaa hetkeks kuollutta muata Kuolema leijjaellen seittejään kuttoo, eekö tuo lie kohta haataan suata Pakkanen purroo hirret jiähän, ku leivinuuni halakes eilen Vittu tuas ottaa jouluna piähän, kylymä pirtti tuo pahan mielen 2. Vihankylyväjä Polttaa kaskee liekillä kuolon Kyntää sen tahissa orjakuoron Kylyvää kalama kaahun tuhkoo Muahan karruun luuta ja rustoo Raeskas tuas muata rivolla terällä, suatto sen tiineeks kurjaen verellä Kynti tuas routoo kouralla lihan, kynnellä kalaman kynnellä vihan Sirpillä sattoo vaenajaen niitti Repi aaki arvet ja verellä siitti Sattoo keräs kalamaen lihan Nostatti ilimoelle ikkuisen vihan 3. Noetavaeno Yösyvän tulloo, out kaanis ku öenen viita Kuunsirppi kulukoo, aukoo taevaan ikkunoeta Epäpyhänä sinuva pittäävät, uhmoot jumaloo ja puavin yksinvaltoo Päevänä jona peon merkin heijän otassaan näin Hyö kiänti viisjkannan viärinpäen Päevänä jona kunnijan naenen noejan maeneen sae Niin pirut piispoja sakastissa persiiseen nae Noetavaeno Liekit nousoo, tulj´ja tuska puhistaa Kuoloo vanahat opit, piäsöö kirkko peloestaan Vatikaanin lahtooja pirun kyrpä suussa, ee just nyt voe huastella 4. Jäläkeläenen Halus oman poejan, ruhtinaan uuven tulevan Työsä jatkajan, soturin ja voettajan Siitti jäläkeläesen, sikijön pahan ja ruman Luavasta poeka nousj´, uumasta tulen kuuman Tärisj´ mua, lohkesj´ kalliot suuret Haehtuvat veet, nousj´ kuolon tuulet Alako tuho, suapu piällikkö uusj´ Repesj´ korvat, sarvipiä ku huusj´ Matkasj´ sarvipiä kohti ommoo valtakuntoo Lahtasj´alamaeset, ee ollu ommootuntoo Tappo ykstellen, viänti niskat katki Piät mukanasa vei ja veret muasta latki 5. Tuljmyrskyt On alakana sota immeisten ja koettana päevä viiminen Tuho tulloo uamunkoetossa, joku paeno nappija punasta Enkelj´ tuhon siipesä levittää, mustat varjot muata viistää Rankasoo kurjoo luopijoo, ihmiskuntoo tuhon tuojoo Tuljmyrskyt muata rienoo Hävittää ilimaan koko tienoon Tuljmyrskyt muata rienoo Tuassiisa on helevetin hienoo Sienjpilivet näkkyy taevaalla, joko alakaa nahaka kuoriutuva Tuljmyrskyt polttaa muaäetijä, vittu alakaa loppu olla lähellä Kuumat liekit muata nuoloo, kaekki elävä kuoloo Ee ou toevoa elämästä, ku tukkakii jo lähti piästä 6. Itkuvirsj´ Käy viha vastaan rakkaavven hyvvee tahtoo Se tahtomattaan kaeken lahtoo Se laatturin Tuonelan tuas matkaan laettaa Se elämän ja kuoleman yhteen naettaa Ilimoelle kajahtaa itkuvirsj´ ja verreen peittyy rannat Kalaman viisuva veisataan, se kaavvas tiältä kantaa Synkän sävelen tahissa lippuu joen vesillä laatta Rannoella kylän väkj´ kuorossa kirroo elon raskaatta Peleko se sokasoo rohkeennii mielen Viha verellä tahmoo kuivunneen kielen Ja tuas on matkalla Tuonelan laatta Parantammaan immeisten saeraatta Ee sielu sua raahoo koskaan, ee ikkään Ee raakkoo ikkään raahota mikkään On mullassa tomumaja maenen vaenen Surkeen immeisen aenokaenen 7. Kuuvven Sylen Syvvyyvessä Joukko synkkä taettaa matkoo kohti haatapaekkoo Neljä ukkoo arkkua ruahoo, kantaa tuakkoo paenavoo Ruoho jalakaen alla lakkoo, ku murhemielj´ juuret talloo Suapuu väki haavvan iäreen, on liejumuata jo puoljsiäreen Kuuvven sylen syvvyyvessä, mullan alla pimmeyvessä Tänne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin Kuuvven sylen syvvyyvessä, verj´ pakenoo jo syvämmestä Alla synkän mustan taevaan maot reikijä arkkuun kaevaa Arkku muahan lasketaan ja lehet kuolleet lakastaan Kansj´ kiinni naalataan ja lukko vahva lukitaan Loppuu elo muanpiällinen, taeval lyhyt ja kivinen Paenuu ukko tyhjyteen, vittu kuuvven sylen syvvyyteen Roovan alla muan syli lämmin on Kuuvven sylen syvvyyvessä 8. Kalaman Kalapee On kalaman kalapee ukko tuo Joka katseellaan kuolemata luo Tiijjä häntä mikä tuo oesj´ Vuan en halluu sen lähtevän poes Silimät tuimat nuo pimmeessä hohtaa Ja sielullasa mielijä johtaa Sikijääkö tuo itestään Perkeleestä Kuppanen ukko kalaman kalapee Kuolemata levittellöö, Vanaha Vihtahoosu Nytkö on alakana haavvasta nousu Helevetin armeijja muasta tulloo Pahhuutta immeisten päehin sulloo Ee voes ruakuutta tuota uskoo Vittu, tämä on yhtä tuskoo Piät ja käjet puttoeloo Ja kaekki immeiset rukkoeloo On se melekosta tuo pimmeitten enkelten touhu Mustat syvämmet ja silimissä palava roehu 9. Laalavat Jouset On harmoo joukko liikkeellä tuas, viinet täännä kuolemmoo Raskaat suappaat muata polokoo, herättee ymparillä vihhoo ja pelekoo Synkkä laalu täättää tienoon, joka ukko karjuu täättä kaaloo Muaorjat kahtoo joukkova kieroon, ku kaekki nuotin vierestä hoeloo Tuskinpa niät uamuva seuroovoo, jos seisot vastassa Savon jousjarmeijjoo Virittyy jänteet laalaa jouset kuoleman laaluva Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas täättyy mustista nuolista Se saje kun tulloo vaenooja parkuu kuolemanpelekova Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner täättyy verestä ja suolista Nuoljkuurot tulloo toesesa perrään ja päevä muuttuu hetkessä yöks Muanpiällisen helevetin vihollinen kohtas ja eläminen muuttu vaekeeks työks Silimässä nuolj' ja vittu parraassa kaks, liekkö tuota ennee hengissä kettää Harvat on rivit neki pakosalle lähtöö, huavottunneet viimestä henkeesä vettää 10. Kärähtäny Kylä Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj' mustoo vettä Kylä makas tuhkan seassa, ee olluna elossa kettää On sotajoukot jo poekessa ja rannassa vuan tervavene Pappi käjet ristissä noetuu "on se nyt vuan perkele" On taesto verinen herennä ja kylän immeiset kylymänä Ee kuulu iänj´ sotarumpujen ee soe laalu kaanis lintujen Raaniot tuhkassa seisoo kalaman käry haesoo Verj' peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta Tolohottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta Pappi mannoo elämän helevettiin, kirroo suuren herran Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran Kirroon sinuva luojoo, ku piinoot minuva ruojoo Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo Verj' täättää muan kaekki elävä kattoo