Ajattara Murhat 1. Kunnes taivas meidät erottaa Kun äiti herää repi taivailta rannat kynsi kantta kirjavaa hehkussa kiirastulen sielunsa pelastaa inehmon raivaa laavassa kastaa sulaa rautaa nieluun kaataa [kertosäe] kunnes taivas meidät erottaa en kasvanut tulessa turhaa mikä olisi kauniimpaa kun nopea lähtö kun äiti herää käskee väeksi tuulet nostaa vedet mantereet alhaisin saasta menneen tahranneet pyhien tekojensa herjaamat itsensä emon surmaamat 2. Ihmisen luku Houreissa kiroissa riipivän kauhun se koruton virsi niskasta sahatun se routaan kutoo kanteen kuoleman kenttien karrelle kituu meressä liekkien kylmien houreissaan arkana irvistellen kituu suoliaan naaraten pakoon ryömii kuolemaa kerran kipua parahtaa raukeana korahtaa kalmanauer helmoihinsa paimentaa [kertosäe] on VI riivaajaa VI katkottua raajaa ja VI päätä tuijottaa katsoo suoraan sieluun on kuusi mestaajaa niistä kuusi manalle kastetaan kun kuusi murhaajaa sinua tuijottaa ja polvistat viimeisen kerran 3. H.A.I. Saalistaa pimeän varjoissa vapahdettujen murskaaja sana hurskas matala kirousten puhki hankaama humanus arma invictus rypee liejuissa menneen itkee kipeää huomisen on vain yksi ihminen peto tuhonsa haistaa sinustakaan ei tullut jumalaa yksikin on liikaa liikaa minäkin 4. Aura Kourissa raskaan pimeän kivet kipuja jauhaa suruista hilja kehräten huntua kirojen kantaa kalpeana kirnuaa harsoon kietoo hulluuden irti laski horroksesta taas raivaa rauta murheiden [kertosäe] ei sammu koskaan aura musta ei mikään tapa, ikävää ei risti anna pelastusta vain katkeruuttaan häpeää kulkee kanssa pahojen sydän pelkkää routaa saapuu laumassa petojen niittää rauta murheiden 5. Sokea liha Takana rauniot poltetun maan viimeinenkin eteeni kaatuu katso kasvoja silpoutuneita silmät sokeat kiinni painuu viattomat vakavana uskoo loppuunsa miksi surmatyö hänelle suotiin joka uskoo harhaluotiin [kertosäe] lampaat kyyneliinsä hukkuu sortuu sokea liha lampaat kyyneliinsä hukkuu rautaan kaatuu sokea liha hetken liha on voimaa irstaasti ruhjotaan häpeään pirstoen raivaa railoa pahan sula lyijy sylkenään annat kaiken kunhan saat vain kostaa et ole sen arvoinen kunniaa ei voi ostaa 6. Routalempi Mitä haluan sen sinäkin saat valtimosi auki hankaan ihosi kalpean lumossa odotan kun ruumiisi viilenee en osaa rakastaa kuin kylmää naisen lihaa kuin siasta veresi lasken painan huuleni rinnoille nostan helmaa ruumis paidan kalman kirpeys työntyy sieraimiin survon itseni sisään kylmään lihaan runnon kunnes saan ei älä huomenna jo kalloosi kusen on se niin surkea, leuaton uuden morsion saan kun jalkojen alla makaa kirkkomaa 7. Murheiden kilta On minun maa noitumaa väkeni, voima tulette sitä tallaamaan mantuni alta polttamaan ne tapetaan saatana sielussa rinnassa hornan hehku käräjittä täällä tuomiot lankeaa kuunnelkaa minun vasaraa [kertosäe] läpi elämän käsketty murheiden kiltaan ei kipu lakkaa kaikki turhaa tästä en teitä kiitä ei puheet enää riitä vielä ehdit väsyneenä kuolla kun nyt heti juokset pois 8. Apilas Olet syntymästäsi kuollut vain raihnas itselleen huomista kerjää muista päin tulta älä peräänny vain omat ampuu selkään odotan tulet minut murskaamaan teräkseen ja tuleen mutta ette meitä allemme tallo se olet sinä joka tässä kuolee [kertosäe] ja tuoni korjaa satoaan minulta murtuu kallo mutta sinä katoat sinä häviät kokonaan olet loppuun asti viaton sitä raivon orjana murhaa on voimani musta ja sitä on mielikin 9. Veljet Uhrataan neitsyt suurelle kuolemalle veret mustalle voimalle malja saalistajille meille pimeyden veljille [kertosäe] nyt kumartakaa meitä palvokaa armahdammeko ei, ei, ei antakaa sen elää antakaa sen kitua viekää pois, pois, pois ei tyhjät kirosi kanna kunniaa kärsimyksistäsi kiitos lohduttomat säälin kerjää terä sydämeen tai selkään vereen kastetut suruun sorretut kituu varjoissa hirsipuun karsikoissa kalmattaren oksilla surupuun