Horna Musta Kaipuu 1. Piina 2. Haudanvarjo 3. Aldebaranin Susi 4. Unohdetut Kasvot, Unohdettu Ääni 5. Vuohenlahko 6. Oi Kallis Kotimaa 7. Pohjanportti 8. Sieluhaaska 9. Marraskuussa 10. Menneiden Kaiku 1. Piina Pahoinvointi sisimmässään Se vaatii vapauteen Tuska hukkukoon virtaan Veren ja kyynelten Himot polttavat sydämessä Pakkomielteet perversioihin Rakkaus on raiskausta varten Kynnet raapivat pöydän pintaa Ei mitään muistoja Ei mitään rakasta Piinaava musta kaipuu Ulos tästä maailmasta Tulehdukset riuhtovat lihaa Ei mitään muistoja, pelkkää vihaa Vain kaipuu ulos täältä Piinaava tietoisuus 2. Haudanvarjo Kun päivän valo nukkui Silmät luvatta aukesivat pimeään Ruumis tottelematon liikkumatta Paino ahdistuneen rinnalla Hengitys vaivaista miltei mahdotonta Raatojen lemu velloo ilmassa Pahan läsnäolo löyhkää huoneessa Askeleet hitaat lähestyvät Kolkosti kaikuen nurkissa Oudot varjot seinillä tanssivat Ivallisesti nauraen rienaavat Pelossa mykkänä makaat Vailla kykyä huutaa Halvaantuneena kauhun otteessa Kuiske nariseva vanhan naisen Kivulla katkeralla kylmästi kiukuten Viima vihlova, hengitys haudan Jäätäen pääsi läpi puhaltaa Noidan kasvot ryysyiset Akan silmät matoiset Varjosta paljastuvat Kuoleman kuvastavat Riutuneet kädet kaulalle kurkottavat Kylmät kourat lujasti kuristavat Lopun viimeiset kyyneleet valuvat Virtana vuolaana poskilla sinisillä Likaisilla hampaillaan haahka syö uhriaan Kasvoja kauhistuneita eukko puree ahneissaan Lopuksi makean veren nauttien Kalpean lihan kuolemasta kostuen 3. Aldebaranin Susi Enkeleiden keskelle tyhjyys Lankeaa eikä täyty koskaan Hiljaisuus on paikan henki Tässä kultaisessa salissa Yksin etsin rajan reunaa Veri oppaani pimeyteen Rituaalini varjoihin johtaa Aldebaran avautuu Babhometin veriset sarvet Lyövät leimansa sieluuni Suden tajunta täyttää omani Raadonkorjuun aika Kun ruumiini on taas minun Olen hurmeeseen tahrittu Oksennan enkeleiden verta Vuohipaimen, murhaaja Tunnen voiman suonissani Kutsumukseni kiehuvan raivon Janon rajun saalistajan Pian kuulette ulvontani 4. Unohdetut Kasvot, Unohdettu Ääni Lumi peittää mustan maan Jolta kylymys on riistänyt kaiken Pelossaan ihmisparka on tullut Tiensä päähän sen ansaiten Hänen silmänsä valkoiset Enää heijastava kauhua ja vihaa Hän on nähnyt unohdetut kasvot Mustan jumalan kirkkauden Kuolevainen ei ymmärryksessään Kerran langennutta kumartanut Luuli tietävänsä mitä hän löytää Esoteerisista kääröistä Hänen korvansa haavoittuneet Enää poimi eivät sanottua Hän on kuullut unohdetun äänen Mustan jumalan viisauden 5. Vuohenlahko Julma messu langenneen ruhtinaan Ehtoollinen syöpäläisten, rituaali rienaava Seremonia seiväsmetsissä verisissä Uumenissa varjorotkon pohjattoman Öylätti ulosteesta siemennesteestä Viini kuukautisverestä neitsyen Terä välkehtii kynttilämeren loimussa Veitsi puree lihaa itkun varjolla Sielu hauras kohta jo hälvennyt Haavoittuneena tuomiossa sarvien Ruumis avoin viruu alttarilla Sisälmykset lojuvat kylmällä kivellä Raapumiehet apostolit saatanan Lasta hiljennyttä hartaasti kantavat Papit lahkon mustan surman Seinälle vastasyntyneen nostavat Raadon revityn ristiinnaulitsevat Teurasjätteet uhriksi vuohipatsaan kunniaksi 6. Oi Kallis Kotimaa Paljon on kärsitty vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa Oi kallis kotimaa Suomi sulo pohjola ei löydy maata sen armaampaa Poikia on haudattu Balkanin santaan toiselle puolelle Tonavan Oi kallis kotimaa... Kun ruumiimme kuolee, niin sielu se jääpi perinnöksi armahan syntymämaan Oi kallis kotimaa... Hurraa nyt komppania kotiamme kohti Suomemme suloisille saloille Oi kallis kotimaa Suomi sulo pohjola täällä me palvomme Saatanaa... 7. Pohjanportti Vanha veräjä tuulessa ulvoo Hallan purressa liitoksiaan Vanhuudestaan puukin kertoo Ken kuulee vaikerrustan Portinvartija aikaa on kylmä Rauta kaikki on ruosteessa Saranoillaan kauan ei kestä Vanha ovi ajan saatossa Ikuinen tuo kylä on kylmä Kirjokannen kynnyksellä Pohjanportti on pauhultaan jylhä Vaikka unohduksen siivillä... Moni kulkija tästä on mennyt Heistän yksikään ei hengitä Harva muistaa, niin on käynyt Poissa kansamme mielistä 8. Sieluhaaska Istun tammituolissani Katsellen liekkien leikkiä Sanoja, puhetta, laulua Savun ja varjojen seasta Jäähtyen kohti taivasta Palaneiden lapsien itku Kärsimysten kurja kuoro Ylistäen Saatanaa Sama kohtalo odottaa Kun vieraakseni saavut Täynnä nuorta henkeä Ja avarakatseisuutta Muotoilen kämmenilläni Hohtavan pallon energiasta Jonka olen riistänyt Viattomasta sielustasi Säilön elinvoimasi Kristallipikarissa Mustan kammioni Pölyisillä hyllyillä Nauttiakseni sydämin täysin Kun kaikki toivo on poissa Ja imen itseeni hurmiossa Muistosi valosta ja rakkaudesta Vääristyneen kuvasi Epätoivon raiskaaman Ja ilon unohtaneen Päänsä painaneen Rippeet raunioituneen Kirotun ja kuolleen Sielusi kolkosta valosta Yhä himmenevästä 9. Marraskuussa Syyshämärässä kuljen Juoksevan veren ääreen Tumma virta soljuu Nielee katseeni, mietteeni Uhmaan aikaa yksin Synkkää taikaa Vaikka haistan pakkasen En tunne sen piiskaa Jäiset pisarat Rikkovat seesteisyyden Luovat renkaitaan Lisääntyen luvussaan Kylmyys viiltää otsaani Lyö tuskan tunteisiin Linnutkin ovat hiljaa Ne mitkä eivät muuttaneet Synkkää taikaa Luonnon öistä aikaa Tummaan virtaan pian Pian itkevät valtimot hiljaa Yskien, sykähdellen Juottaen vanhaa huoraa 10. Menneiden Kaiku [Instrumental]