Azaghal Mustamaa 1. Yhtä yön kanssa ...Ja polku avautui metsän keskelle kuulin kuinka pimeys kutsui minua hiljaa se kuiski, salaa vietteli, sieluni täytti voimalla, mieleni ajatuksilla Poissa ovat inhimilliset tarpeeni Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni Hylännyt humanistiset aatteenne Olen sulautunut pimeyteen, yhtä yön kanssa ...Ja valo kuoli jäljessäni kaikki elollinen kuolee missä kuljenkaan Vain ulvovat sudet seuraavat minua Kun kuljen polkua kohti yön valtakuntaa Poissa ovat kaikki estoni Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni Normaaleiden ihmismatojen typeryyden Olen sulautunut pimeyteen Olen Peto! Tunnen jäätävien tuulien puhalluksen kasvoillani Kun astun porteista Tuonelan En ole enää ihminen, olen noussut kaiken sen yläpuolelle Olen yhtä yön kanssa 2. Mustamaa Seison keskellä kinosten näen ylläni pimeyden suloisen pimeyden Lennän siivillä korpin yli kylmän pohjolan allani kiiltää jäinen vuori tuo vuori Tuonelan... Henget heräävät unestaan tumman metsän varjoista henget, nuo petojen valtiaat metsien kuninkaat... Kävelen polkua sumuista ohi laaksojen muinaisten tuo polku on ikuinen sieluni tyhjyyden Se vie minut ikuiseen kadotukseen elämään tuonpuoleiseen siellä kohtaan herrani hän ottaa sieluni Vaellan yli järven jäisen etsien tietä takaisin järvi sulaa jäljessäni en pääse enää palaamaan tuohon maailmaan ikuiseen Katson kauas horisonttiin näen korpin palaavan en päässyt enää matkaan sen jään siis tänne ainiaan... En tunne enää kylmyyttä jäätävien tuulien kuolema on lähelläni ainiaan 3. Kuolema Kristukselle Helvetin yhdeksännestä piiristä saavumme Tuomme mukanamme tuhon ja hävityksen Kuolema myötätunnolle! Kuolema inhimillisyydelle! Kuolema säälille! Kuolema Kristukselle! Sytytämme 13 mustaa kynttilää Nimeen Shub Niggurathin Kuolema normaaliudelle! Kuolema rauhalle! Kuolema rakkaudelle! Kuolema Kristukselle! Pahuuden joukot kokoontuvat tähän epäpyhään Walburgisin yöhön Me olemme ihmiskunnan loppu! Me olemme Kristittyjen tuho! Me olemme viimeinen taistelu! Helvetin Yhdeksäs Piiri! Ja minä täytän sinun neitsyt vittusi epäpyhällä siemenelläni Häväistystä kohdustasi demonit sikiävät Musta vuohi! Shub Niggurath! Alla sysimustan huhtikuun taivaan Yön synkin hetki, uhrauksen aika Elävä sydän, yhä hakkaava Revitään lapsen rinnasta Kuule kutsuni! Shub Niggurath! 4. De Vermis Mysteriis Pimeyden seurakunta kokoontuu häväistyyn kirkkoon Helvetin ikuinen kylmä tuli hohtaa kirkon seinistä veitsi ja malja ovat valmiina, epäpyhässä riitissä! Deum vobiscum, magna vermis! Uhri veri virtaa alttarille Deum vobiscum magna vermis! Sanat värisevät ja kouristelevat veren tahrimalla sivulla Vääristyneet kasvot loistavat nälkäistä odotusta! Kuule minua, olio tähtien takana! Gyyagin vardar yog-soggoth! Verminis! Gyaagin! Gyyagin! Nimetön! Olemattomuuden mato! Tähtien syöjä! Verminis! Alyah! Alyah! Gyyagim! Musta kuilu ikuisuuden syövereihin Avautuu kirkon keskilattialle Saarnastuoli leimahtaa liekkeihin! Deum vobiscum magna vermis! Huuto voimistuu! Epäpyhät tulet palavat kiivaammin! Tuhat vuotinen odotus on palkittu! De vermis mysteriis! 5. Portinvartija Olen paholaisen miekka Hirvittävä ase pimeyden Perkeleen yössä vaanin Peto kolmipäinen Silmäsi revin sokeiksi Kynsilläni silvon kasvosi Tuhoon syöksen kansasi Helvetin ikuisiin liekkeihin Kun varjot peittävät maan Ja mustat myrskyt raivoavat Peto kolmipäinen nousee metsästämään Olen vartija porttien Kirottujen piirien Peto infernaalinen Kerberos 6. Juudas Kuule sotahuutomme kaikuu yllä Getsemanen Huuda, valehtelija, huuda Kun terä viiltää korvaasi Rukoile, mato, rukoile ano turhaan armoa kun raahaamme ruumisi takaisin Golgathalle Seuraamme polkua Juudaan Kiellämme valheesi, hylkäämme armosi Nasaretilainen! Aikasi on nyt! Yhdeksän tuuman naulat lävistävät kätesi Helmeilevä purppura virtaa haavoistasi Rukoile, mato, rukoile ano turhaan armoa orjantappura kruunaa pääsi Juutalaisten kuningas Kärpästen herra Tällä kertaa et tule takaisin! Ristinnaulitsemme sinut pääalaspäin ristiin palavaan! Liekit nuolevat ruumistasi kuolevaa Roviolla epäpyhän jumalan Tuonelan herran, ikuisuuden haltian SAATANAN! 7. Kosto Jumalanpilkassa olen syntyvä uudelleen Tumman järven pohjasta sieluni esiin nousee Olen palannut Kostamaan Kostamaan pettureille Maailmojen tuhoaja Tähtien syöjä Olen repivä sielunne tuhansiksi paloiksi Olen murskaava tahtonne ja ruumiinne Valuta veri sieluni sisäiselle liekille Sydämmeni jäätävälle palolle Veri, langenneen enkelin nektari Nimetön on palaava! Kristityn Turma Saatana, pimeyden tuoja Kuljen ylpeänä tulevassa ikiyössä 8. Viimeinen taistelu Miekat kohoavat ilmaan sodan merkiksi Kansat pohjoisen kokoontuvat viimeiseen taisteluun On koittanut aika; Ennusmerkit käyneet toteen viimeinkin, tämä talvi ei koskaan kuole Vanha vala velvoittaa Esi-isiä seuraamaan Verta vuodattamaan Palauttamaan mikä mikä kerran oli meidän Kristinuskon tuhoamaan Ristin häpäisemään Uskovaiset murskaamaan Kunnian Pakana Jumalille palauttamaan Ei enää valheita Ei enää heikkoutta Vain kylmää pahuutta Pimeän pohjolan Tuskan huudot täyttävät pohjoisen taivaan Kuuma veri valuu, lumen sulattaa Maa on peittynyt kristittyjen ruumiista Kalman haju täyttää ilman Kuljemme ylpeinä, miehet pohjoisen Miekkamme yhä mustina valehtelijoiden verestä Marssimme kylästä kylään, polttamaan ja tuhoamaan Krisnu paskoista vapauttamaan