Horna
			Risti ja Ruoska


1. Rynnäkköön!

Me lyömme ratsumme laukkaan 
Yli taistelukenttien 
Käymme ilman pelkoa juomaan 
Voiton kalloista vihollisen 
Pyhän sodan vihan voiman 
Tunnen käyvän suonissani 
Pian rodun kaikkivoivan 
Voitto syntyy miekastani 
Pimeys nielee taivaan, maan 
Tulet syttyvät Pohjolaan 
Talven pakkanen nostattaa 
Suomi-soturin tunnelmaa 

[kerto:]
Rynnäkköön! 
Veri höyrytköö jouluhangilla 
Rynnäkköön! 
Voitto kunniassa meillä Karjalaisilla 
Rynnäkköön! 
Viha valon tuokoon teillämme 
Rynnäkköön! 
Veri ruokkikoon sotahenkeämme 

Kuten pian heimojemme lauluissa 
Ylistetään vanhaa jumalaa 
Jonka viisaus on kansamme saloissa 
Veressämme, täynnä uljasta kunniaa 
Ympärillämme vanha metsä aukeaa 
Käsissämme on osa vanhaa viisautta 
Kuten ennen heimojemme lauluissa 
Ylistetään nytkin mustaa jumalaa 

[kerto:]
Rynnäkköön! 
Veri höyrytköö jouluhangilla 
Rynnäkköön! 
Voitto kunniassa meillä Karjalaisilla 
Rynnäkköön! 
Viha valon tuokoon teillämme 
Rynnäkköön! 
Veri ruokkikoon sotahenkeämme


2. Risti Ja Ruoska

Ei kukaan muista yhtä orjaa 
minkään herran varjosta. (Eivät) 
haaskalinnutkaan nuo korjaa 
raatojanne roudasta 

Ruoska raiskaa sielujanne, 
juottaa myrkyn kieletään. 
Uskonorjuus - valjaksenne, 
ihmissaastaa kynsissään. 

Kristuksenne, paimen jonka lampailla 
sydämensä, sodat ruokkivat. 
Opetettu on käytös pelkurilla, 
jonka mieleen valheet tarttuvat 

Kuten pian heimojemme lauluissa 
Ylistetään vanhaa jumalaa 
Jonka viisaus on kansamme saloissa 
Veressämme, täynnä ulijasta kunniaa 
Ympärillämme vanha metsä aukeaa 
Käsissämme on osa vanhaa viisautta 
Kuten ennen heimojemme lauluissa 
Ylistetään nytkin mustaa jumalaa