Verjnuarmu Ruatokansan Uamunkoetto 1. Tulesta Pimmeyvven Kuuluu kalake muan sisästä Hakkoo houkka turvoo taevaan isästä Nousoo raevo polttavan kuumuuven Tulesta pimmeyven, voemasta syvvyyen Punane koora raatoo hakkoo Pirunnyrkki hillhankoo takkoo Hulumuvaa lieskat ku huutaa palakeet Helevetin ahjossa tanssii valakeet Nousuu sarvet liekkien merestä Pahhuus sua voeman syntisen verestä Kasvaa raevo polttavan kuumuuven Tulesta pimmeyven, voemasta syvvyyen Anna sormes, anna sielus, suat onnen ikkuisen Pitkän eli lyhyven, elämäs pittuisen Tuu tulleen, tuu tuoneen, jäe luppaus täättämättä Makkomaan vier viereen, jäe siäli käättämättä Luavalla täättää syvvyyen merta Tulleen vuojatta syntisen verta Huutoaa ruojan musta sielu Aakee helevetin tulinen nielu 2. Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan Kuu paestaa kapaleena, hanget hohtaa Lpusa poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan Soe kaakana aesakello, hän reessä rakaasa kohtaa Kuu paestaa helleesti Kuollu aijjaa kevveesti Värjee kuu öestä hankee ee suluhosta varjoo lankee Kiitää reki järven selekee etkö jo tyttöni pelekee? Ee tiiä tyttö, jo kaavan aekoo on suluho ollu vaenaa Hiljanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo Kuu paestaa kuolllu ajjaa kohti manan maijaa Viep tyttöö mies kylymän käjen hautumuahan Vehmasmäjen 3. Mustan Virran Silta Valu poskilta puna, nyt valakosiin puvettuna Makkoo aetassa yksin kalavakka neito valu huulilta hymy nyt äetmuorj' itkettyny Pukkoo sukkija jalakoehin kalapeen neijon Hän pimmeessä kovalla laavalla makkoo Silimät aakkee, joku ovveen hakkoo Ukset aakassoo kuolleijen tuvan Hahmo tumma kumartaa, kyssyy: "Suanko luvan?" Kääppä tyttö kääppä tanssiin, alle sillan mustan virran Nyt piru piikoo piirittää, alla sillan mustan virran Kääppä tyttö kääppä tanssiin, ylle virran alle illan Nyt piru piikoo piirittää, alla sillan mustan virran Piän pielukseen paenaa nyt neito vaenaa Suapuu päevä ja sureva väkj' On tyttö ryvettyny, nyt väkj' säikähtäny Sukkija revenneitä tuijottaa kalapeen neijon 4. Luita Ja Hampaeta Luita ja hampaeta pitkin pihhoo Seipäellä päetä ja ruakoo lihhoo Nahkurin sakaraan lyötynä kuoret Helevettiin sisus ja suolet Ruumiista henki riivataan alas aena lähetetään Ruavas liha silivotaan pistetään ja riiputetaan Kurja elo kaekki hylykee sielu männöö matkoehisa Aetta täännä väkkee kylymee lijjoo iliman henkijänsä Rattaat kuolon ympyrätä pyörii Eekun vuan hirteen sammaan nyöriin Tekköö tuas työtään tuo Tuonen renki Lähtöö sen mukkaan jokkaesen henki Orrella vinnin nahkat roekkuu ja tyhjin siliman kahtoo Ku immeinen veljesä muahan paenaa ja elukan laella lahtoo 5. Surmatun Säkkeet Syvän mustempi olj' syttä silimissään synkee sihti Rutto runtelj' joka ruojoo kinttujasa vaevas kihti Ympärillään kuolon löyhkä ilima sakkeena kärpäsistä Maot ryömi pitkin nahkoo valu visva sen käsistä Karsikosta kiänny sijaton sielu Paekkas ee ou piällä muan Palloo takas kalamiston leppoon Vaeltoo et ennee tiällä sua Kyitä jaloessasa kiemursj ' kiärmesitä mua olj' musta Sahaseläst siinä sihisj ' kuiski korvaan hookotusta "Jätä tuakses tuonen tuvat astu pirttiin eläväisten Annan niittten maestoo kostoo tuomijota kättes jäesten" Mieltään korvens liekki koston silimistään paesto raevo Poltti laella kiärmeen myrkyn vihan ehtymätön kaevo 6. Huaskalinnut Mustat pilivenroekaleet lippuu vastatuuleen Täättää taevaan, immee elon poes ilimasta Ratsastaja päevän viimesen naaraa kolokosti Ku huaskalinnut kokkoontuu polulle vaenajan Murreen tuulet puhaltaa Noosoo kuarneet siivilleen Peittää parvet valon, peittää auringon Päejen piällä miekka kohtalon Musta huaskalintu nokkii lihhoo ruatojon Kuolonpitoja pittää lintu paholaesen Sotakentän hilijenneen ja jiänteet ruumiijen Suastan immeissuvun peittää parvet korppien Jiä varjoon parvien, huaskalintujen, mualima immeisten Kääp suojaan siipijen, huaskalintujen, koko suku immeisten 7. Kuhtumattomat Vieraat Kärriin kyyvissä suapu vieraat ouvot talloon Kumara on kolomen käänti, vaevanen Jokkaesella tumminta piällä, piät piilossa Aaringon laskettuva ensmäenen kolomesta paljastaa piänsä ja tuo pelon Tulj' unniin kaahu, tuska rinnan piälle Vei kooristus ja paeseet mullan alle Pimmeellä töllin kylymän jättää matkoojat Pihasta pihhaan, talosta talloon vaevat kää Yön selekään vieraat haehtuu, viejee vaella Keskiyölllä keskimmäenen kulukija näättää kasvonsa ja tuo vilun Kaahun tuo paenajenen Vilun Horkka pahanlaesen Rutto turman, haatajaeset Uamuyöstä vieraesta viimenen riisuu huppunsa ja tuo kuoleman Piäs pirtin sissään vieraat kuhtumatta Tullessaan turman toevat, lähtiissään elon vei 8. Kirkkomuan Kansoo Pellolta roovan raeskooman Niityltä kivien kyntämän Kaakoo korvesta kuusien Syvältä soijen sisältä Tulloo paekoilta pelekojen Nousoo sisältä syvvyyven Murhemielj, murhooja Kylymä usma utunen Meijjät kaekki nuo ykstellen noutaa Haataan joutaa jokkkaenen Yhtä kansoo kirkkomuan Iänet sumussa sakkeessa Huastaa kieltä kuolleijen Kirroo kovvoo kohtaloo Eläviä inhoten itköö Ilimän iäntä ilimestyy Väkkee sumun seasta Kuolleet käjet koholla Kansoo kirkkomuan 9. Räähähenki Tyvenellä liekki lyhyn liehuu seinillä ruanut, rievut riehuu Kansj' halakoluatikon hakkoo tuoppeja tinasija tuvassa takkoo Saanankivet seinille sinkoo pihhaan laateet lahot linkoo Levoton renki, räähähenki Oekeus tuo toes sielulle raahan Solomis hihhaan surunaahan Piällä jos oes puinen palttoo Suattas tuota mielesä malttoo Uunista pölläätti tuhkat tuppaan palavat pärreet paeskas pelukoppaan Karkas tulj ' pehkuille pehkuilta seinille Seiniltä orsille nyt palavasta pirtistä huutaa Syytönnä lahattu, suohon haavvattu Tytär ralon luppauksen anto Kaana ja katteus kalaman toe Kirkon kuppeeseen kantakee Veljmiehelle tuomijo antakee 10. Kalamavesj Rannan kallijot täännä olj' verta Puroena huavoesta juossunna hurme Piruista täättynä jokkaenen merta Immeisten osana suru ja murhe Tiältä toevoo et löyvä, sen suat uskoo Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo Suru ratkoo syvänten saamat Pintaan nostaa vanahat kaanat Kalamavesj ' ruumiit sylliinsä sulukoo Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu Virstan toesesa jäläkeen kulukoo Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu