Mustan Kuun Lapset Suruntuoja 1. Ajaton 2. Seremonia 3. Suruntuoja 4. Ennen Unta 5. Köysi 6. Sodoman Ilmestys 7. Toisten Laskettua Seppeleet 8. Taivaan Takana 1. Ajaton Joskus kadehdin kuolleita kun uhmaan pohjoista taivaan painoa se silmäni sulkee, polvilleni pakottaa en tunne enää mitään vain jään luita myöten elämälle suonissani tahdon lopun lahjoittaa Taivas, tähdet ja kuu tänä iltana pois lakastuu olen hiljaa kun maailma kuolee Henkenä hongiston lapsena Pakkasherran nyt olen ajaton tämän ikuisuuden verran Tapaa minut siellä missä valo pahan merkki on missä turhaan tietä etsin missä olen ajaton Joskus kadehdin kuolleita Kuolemaa ihaillen, pakkaseen paeten missä varjot vaeltaa, siellä lumi kasvot saa sinne synnyn hymyillen 2. Seremonia Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala on puhtaaksi raiskattu paljaaksi poltettu tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala jonka kauneus on katoavaa tuhkan alle pakenevaa tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan Kun maa vielä minut kantaa sytyttelen kynttilöitä pesen pääni liekilläsi, hyvästelen kipinöitä minä olen täällä, jatka sinä kulkuasi näe unta huomisesta Pedon varjo kannoillasi Kuka se syntyikään sarvet päässä kuka se siivet lahjaksi sai kuka se kehtaa silmänsä peittää itse jos lastansa nyrkillä nai vain Kuolema meidät armahtaa ei jeesus, Perkele tai maa Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala on puhtaaksi raiskattu paljaaksi poltettu tylsällä veitsellä luuhun asti nyljetty Juuriaan häpeävä maa, luojaansa pelkäävä jumala jonka kauneus on katoavaa tuhkan alle pakenevaa tämän maailman kasvot on maalattava uudestaan 3. Suruntuoja Huurteessa kylpevät lehdet sanoista tyhjä suu näinä aamuina kesä kuolee, syksyksi pukeutuu marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee katkeaa liike villin kiiman kun jäässä kiemurtelee Vielä heräätkö päivään vai jo tunnetko maan joka tuoksusi täältä pois vie kokonaan älä pelkoas näytä, suru kylmäksi kitke jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke On tarina kertojan vain loppua vailla siinä suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa 4. Ennen Unta Ei ihoni lämpöä kaipaa en tahdo todistaa kun kukat aukeaa en enää pimeyttä palvo en kylmyydestä enää mitään saa Ei vihani siltoja polta ei edes työnnä mua eteenpäin ei ole suruni oikeaa ei se kerro mihin menit, mihin jäin On pitkä matka aamuun ennen unta alkavaa niin pitkä matka sinne minne valo turvaan vaeltaa Jälkeen viisaiden sanojen jälkeen ihmisten laupiaiden tekojen jälkeen valheellisten vuosien aattona armahtavan totuuden Ei liekki kuvitellun helvetin eikä loisto paratiisin mulle jää nyt ennen unta viimeinkin saanhan vain tuntea tyhjää Halla kukkaset kuristaa tuuli kynttilän liekin salaa sammutta saanhan viereesi kumartaa täksi yöksi nurmikolle nukahtaa synnit kuoleman tarujen niistä pala jokaisesta minuun jää nyt saanhan vain tuntea tyhjää ennen unta 5. Köysi Mistä kuiskii syksyn lehdet mistä laulaa metsän kansa mitä miettii ikihonka hirttolava oksillansa Köysi - korkealle köysi - tiukemmalle Saako nähdä poikarukan syöksyn kohti kuolemaa köysi vahva sylissänsä lehtilinnaan vaeltaa Mistä kuiskii syksyn lehdet mitä katseellansa löysi poika poluillansa kulkee seuranansa loppuun asti köysi Mitä miettii ikihonka poikarukan kiivetessä oksallensa vahvan solmun sitoo illan viiletessä Taas kun uusi päivä koittaa olenko vielä tässä, ympyrääkö meen vai onko käynyt uneni toteen 6. Sodoman Ilmestys Ei tunne sääliä, ei tunne vihaa vain puhtaan nautinnon saa häpäistessään lihaa Verta ja paskaa Virtsatessaan anukseen huomaamattaan kuolaa hieroo revennyttä peräreikää kädet täynnä suolaa Verta ja paskaa Raiskaa itsesi raiskaa raiskaa mielesi raiskaa Verta ja paskaa 7. Toisten Laskettua Seppeleet Valmis kaikesta luopumaan sinusta tahtonut en tämän sinulle kerroin aattona yömme viimeisen sinä hymyilit ymmärtäen tielläsi päätit jatkaa aamulla heräsin viereltäsi olit lähtenyt matkaan Kun suljen silmäni sinun lämpös tuntea voin ei se hehku kivestä jolle nämä kukkaset toin tämä yö on ikuinen, kauas varjot on karanneet on kai myöhäistä mukaasi päästä toisten laskettua seppeleet Lupaa minulle toinen taivas heti kosketuksesi perään ettei tämä ole unta ja ole siinä kun herään 8. Taivaan Takana Tuuli tuo sen maailmalta virta kotiin kuljettaa Hymyn mulle antaa hymyn multa saa hymyn jonka keksin eihän sitä ollutkaan pyytää minut matkalle suuren taivaan taa aika minut jättää saan kai yksin matkustaa Tuuli tuo sen maailmalta virta kotiin kuljettaa