Mustan Kuun Lapset
			       Valo

1. Kuninkaan uni

Auran suunnan pohjoiseen käänsi kevät viimein
helli henkiin päivänsäteen, talvi voimansa vei

Nouseva valo voittaa puolivuotisen yön
unisimmatkin tavoittaa, vahva sydän vielä lyö

Kurjet turvaan saattele tänne pohjoiselle maalle
oksat suulta pesän taittele nukkuvalle kuninkaalle

Kevät lämpöäsi suo korven kuninkaalle
päivänsäde päästä tuo tänne korpikuusen alle


2. Eksyneet

Minä saavuin näihin juhliin yksin, teitä on monta
kauan olen tätä hetkeä pelännyt kutsumatonta
missä ovat kasvosi nyt kun lohtuasi tarvin
sieluani raatelee suru kynsin ja sarvin

Minä saavuin näihin juhliin yksin, minkä jokainen huomaa
eturiviin virsiä sietämään, muille tukea tuomaan
missä ovat sanasi nyt, lohdun kuiskaus ääneen
unohdukseen lupaukset tulevasta jääneet

Kadonneina särkyneet vailla suuntaa
toisistansa eksyneet

Missä oletkaan nyt, olenko sinusta eksynyt
jäänyt rajan taa

Illan tullen poistun niin kuin kaikki muutkin
kaikki kuuluu kiertokulkuun, kotiinpaluutkin
mutta sinä et minua kuule, kaipuutani huomaa
harhapolkua kulkemaan jään eksyneiden luomaa


3. Ikaros

Sinä saatat minut loppuun asti
alamäen mikä loivasti jyrkkenee
muille uutisen varovasti kerrot
kun aika ohitseni menee

Ja kun suru aamun harmaan saa uuden
ympäriltä löydät hiljaisuuden
sinä jäät lopulta yksin

Minä kannan sinut loppuun asti
tiemme iltaan kun etenee
muille uutisen varovasti kerron kun
aika ohitsesi menee

Ja kun suru aamun harmaan saa uuden
ympäriltä löydän katkeruuden
minä jään lopulta yksin

Me kaikki jäämme lopulta yksin


4. Kohti valoa

Jätän suruni sulle ettet olisi yksin
kuin kuvan eilisestä kauniin karhein kehyksin
jätän suruni sulle ja olen luonasi aina
se uneen sinut luokseni tuo missä
olemme surusta vapaina

Jätän suruni sulle, sinä jaksat sen kantaa
se auttaa kun kaikki sortuu, vielä haavat parantaa
jätän suruni sulle, påidä siitä huoli
niin kauan kuin se sinussa elää vain osa minua kuoli


5. Soidin

Kiihkon alla vaanimalla tanssivainen vanha nainen
sitoo valjaan kaulaan paljaan suostuvaisen
nuoren naisen


6. Nostalgia

Kerronko kuolemasta - mitä siitä tiedän
laulanko pimeydestä - tuskin hämärää siedän
minä olen itseni enne, tuskin arvoisenne

Joskus tunsin sen voiman, liekki kyteä alkoi
se piteli kynää, paperin halkoi
uskoin jokaiseen merkkiin, manan avaavaan loitsuun
näky maalasi silmät, sanat sävelsi suun

Sinä tunsitko silloin, olitko hengessä läsnä
noina vuosina milloin olimme vahvana elämässä
jotkut jäivätkin sinne polun alkavaan puoleen
pääsemättä minne lapsuus lopulta kuolee

Kerronko elämästä - mitä siitä tiedän
laulanko rakkaudesta - tuskin elämää siedän
minä olen itseni enne, ehkä arvoisenne


7. Tropaeum

Se tulee taas, polunluoja suviarmaan
henkäys kevään huhtaa pitkin herättää
kohmeisen maan

Ihmisen olemus virheensä näyttää
aina kun huomata jaksan
kaiken pelkoa aseena käyttää
järki on kuollut täällä
vimmalla voiton helmiä haalitaan
viimeiset maksavat taksan
reunalla horjuen rippeitä vaalitaan
kuilu on niskan päällä

Se tulee taas, väreillä nujertaa harmaan
kevät nousee uuteen kukkaan kuin usko
tasoittavaan karmaan

Tien toiselle kartalle kuljemme
polkumme loitolla viihtyy
suorin selin siltoja poltamme
kotimme kauaksi teistä
ihmisen inho kauniina jolla sielu vastaavaan liittyy
jos annamme teidän rauhassa olla
älkää huoliko meistä

Olentoja miehiksi kutsuttu
uskontoja todeksi puettu


8. Valo