Mustan Kuun Lapset Viimeinen Laulu Kuolemasta 1. On Aika Itsekin Lohduton 2. Menetetty Valtakunta 3. Viimeinen Laulu Kuolemasta 4. Lumikukka 5. Revitty 6. Ilman Jumalaa 7. Morfiinisiivet 1. On Aika Itsekin Lohduton Ovat siinä kuin kaksi marjaa jumala ja saatana katselevat likaista karjaa joka juoksee vauhkona Vääntävät kättä kumpi saa meidät unohtaa kesken matkaa luovuttaa lapset hukuttaa On surun taakka raskas kantaa suru lämmin ja ajaton ei aika haavoja voi parantaa on aika itsekin lohduton Kelmeän valon kuutamo antaa yksin pimeässä kulkevalle en kai syntynyt joukkoon tuohon karjalaumaan katseen alle Talvisen tien kuolema kulkee kylmin käsin lapset hukuttaa haudalla hymyilevät kaverukset toisiaan selkään taputtaa 2. Menetetty Valtakunta Vanhan miehen Pakkasherran valtakunta lumen ja jään hallittuaan erehtyi kerran talven portit raotti etelään Valtiaaksi kevät tahtoi petollinen käärmeenkieli lämmön rinnassansa toi viekas kevätneidon mieli Ei nähnyt vaaraa kuolemaansa Pakkasherra edessään joka antaisi kaiken eteläiset maansa valtakunnasta lumen ja jään Nyt talvi taitaa kuolla kevät päästä niskan päälle halla kivet taskussansa vaeltaa järven jäälle Lumo kauniin immen talven valtiaan sai kiihottumaan hylkäisi maailmansa jäämyrskyt pohjoisen kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen tähden kuin nyljetty vailla lunta menetetty valtakunta Vanha mies Pakkasherra ja kevään neito julma sydämestään kuristi tuon langenneen miehen valtakunnasta lumen ja jään 3. Viimeinen Laulu Kuolemasta Ehkä veisaa jumalasta tai ihmisen pojasta jotain kummaa tarinaa suustaan ulostaa ristinmerkin piirtää odottamaan jää anelee ihmettä joka synneistään päästää Anna meille meidän jokapäiväinen annos itsesääliä ja vihaa anna meille poikasi verta ristillä riippunutta lihaa Aamen hän lopettaa itkuun purskahtaa uskonsa mittainen mies epätoivoon sukeltaa Tarinassa tässä viime hetket elämässä tuhlaa hurskas uskovainen kuolinvuoteen kasteluun Jumalaansa kiittää tuskaa täällä riittää elon iltaruskoon arvokkuutensa maatuu Viimeinen laulu kuolemasta ainoasta laulu tuonelan Jumalasta oikeasta yli virran kantajasta saattajasta armahduksen antajasta 4. Lumikukka Alla lokakuisen sateen olen tällä tiellä tulin taas kukat tuomaan onhan sinun hyvä siellä? Sade piiskaa sieluun kylmän silmäkulmaan kyyneleet kaukana olet elämästä kuin lehdet tuuleen lentäneet Älä pelkää yölintuni ei jää yksin sielusi talvi tuo minut luoksesi Pitkään kestit murtumatta läpi kärsit helvetin kun kevään kanssa nukuit pois minä kaiken menetin Valokuvia hautajaisistasi pala mennyttä aikaa kyyneleet surusta kertovat kaipaavat toisiaan halaa On siitä jo kolme talvea silti yhä viereesi kaipaan on niin vaikea uskoa ettet enää tänne palaa 5. Revitty Herkkä mieli helpottui vasta kun pääsi nauttimaan kuolemasta kuoliaaksi viiltelemään lasta hiljaisuuden sai urakasta Anna mennä vaan tapa se kun vielä on voimaa viillä sentti syvemmälle malja verta elämälle huuda kuolemaa tuonelan urut veri saa soimaan kaksi senttiä syvemmälle taivaan portteja pidemmälle On kaunis pieni ruumis katsella polttaa tai paloitella takapihan multiin piilotella osa pakastimeen annostella Huokaat nautinnosta viillon kostut melkein joka kerta maailmasi punaiseksi vuotaa vauva verta 6. Ilman Jumalaa En jaksa odottaa ei lumeen peity suru vaikka peittyisi maa uutta maailmaa ensilumen puhdas pinta vailla sinne matkaavaa Rukoilee taivasta huutaa Jumalaa auttamaan vaivaista murheen murtamaa ilman Jumalaa on taivas alla maan kutsuu lapsiaan luokseen palaamaan En jaksa odottaa ei kaipaus suostu toisaalle katsomaan uutta maailmaa ehkä surun siellä onnistuisin routaan hautaamaan Miksi aurinko kuoli nauraen nyt polku pimeässä käy ja kuu sisartansa surien kuin tähdet niitäkään ei näy kunpa joku voisi hetkisen elon kahleita kantaa ohi lukittujen ovien uuteen maailmaan En jaksa odottaa ensilumen puhdas pinta suunnan tästä näyttää saa uutta maailmaa perille kun sinne saavun näen kaiken ilman Jumalaa 7. Morfiinisiivet Minun tapani hyvästellä on olla tässä hetken verran sinut sänkyysi peitellä syleillä viimeisen kerran Pois tästä maailmasta tuskasta taivaisiin uneksitko kuolemasta matkallas korkeuksiin? Jää uneen ystäväni kun luotasi pois meen en toivo sua näkeväni enää vankina valkoisen huoneen