Azaghal
Mustamaa
1. Yhtä yön kanssa
...Ja polku avautui metsän keskelle
kuulin kuinka pimeys kutsui minua
hiljaa se kuiski, salaa vietteli,
sieluni täytti voimalla, mieleni ajatuksilla
Poissa ovat inhimilliset tarpeeni
Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni
Hylännyt humanistiset aatteenne
Olen sulautunut pimeyteen, yhtä yön kanssa
...Ja valo kuoli jäljessäni
kaikki elollinen kuolee missä kuljenkaan
Vain ulvovat sudet seuraavat minua
Kun kuljen polkua kohti
yön valtakuntaa
Poissa ovat kaikki estoni
Olen jättänyt ihmiskuoren taakseni
Normaaleiden ihmismatojen typeryyden
Olen sulautunut pimeyteen
Olen Peto!
Tunnen jäätävien tuulien puhalluksen kasvoillani
Kun astun porteista Tuonelan
En ole enää ihminen,
olen noussut kaiken sen yläpuolelle
Olen yhtä yön kanssa
2. Mustamaa
Seison keskellä kinosten
näen ylläni pimeyden
suloisen pimeyden
Lennän siivillä korpin
yli kylmän pohjolan
allani kiiltää jäinen vuori
tuo vuori Tuonelan...
Henget heräävät unestaan
tumman metsän varjoista
henget, nuo petojen valtiaat
metsien kuninkaat...
Kävelen polkua sumuista
ohi laaksojen muinaisten
tuo polku on ikuinen
sieluni tyhjyyden
Se vie minut ikuiseen kadotukseen
elämään tuonpuoleiseen
siellä kohtaan herrani
hän ottaa sieluni
Vaellan yli järven jäisen
etsien tietä takaisin
järvi sulaa jäljessäni
en pääse enää palaamaan
tuohon maailmaan ikuiseen
Katson kauas horisonttiin
näen korpin palaavan
en päässyt enää matkaan sen
jään siis tänne ainiaan...
En tunne enää kylmyyttä
jäätävien tuulien
kuolema on lähelläni
ainiaan
3. Kuolema Kristukselle
Helvetin yhdeksännestä piiristä saavumme
Tuomme mukanamme tuhon ja hävityksen
Kuolema myötätunnolle!
Kuolema inhimillisyydelle!
Kuolema säälille!
Kuolema Kristukselle!
Sytytämme 13 mustaa kynttilää
Nimeen Shub Niggurathin
Kuolema normaaliudelle!
Kuolema rauhalle!
Kuolema rakkaudelle!
Kuolema Kristukselle!
Pahuuden joukot kokoontuvat
tähän epäpyhään Walburgisin yöhön
Me olemme ihmiskunnan loppu!
Me olemme Kristittyjen tuho!
Me olemme viimeinen taistelu!
Helvetin Yhdeksäs Piiri!
Ja minä täytän sinun neitsyt vittusi
epäpyhällä siemenelläni
Häväistystä kohdustasi
demonit sikiävät
Musta vuohi!
Shub Niggurath!
Alla sysimustan huhtikuun taivaan
Yön synkin hetki, uhrauksen aika
Elävä sydän, yhä hakkaava
Revitään lapsen rinnasta
Kuule kutsuni!
Shub Niggurath!
4. De Vermis Mysteriis
Pimeyden seurakunta kokoontuu häväistyyn kirkkoon
Helvetin ikuinen kylmä tuli hohtaa kirkon seinistä
veitsi ja malja ovat valmiina, epäpyhässä riitissä!
Deum vobiscum, magna vermis!
Uhri veri virtaa alttarille
Deum vobiscum magna vermis!
Sanat värisevät ja kouristelevat veren tahrimalla sivulla
Vääristyneet kasvot loistavat nälkäistä odotusta!
Kuule minua, olio tähtien takana!
Gyyagin vardar yog-soggoth!
Verminis!
Gyaagin! Gyyagin!
Nimetön!
Olemattomuuden mato!
Tähtien syöjä!
Verminis!
Alyah! Alyah! Gyyagim!
Musta kuilu ikuisuuden syövereihin
Avautuu kirkon keskilattialle
Saarnastuoli leimahtaa liekkeihin!
Deum vobiscum magna vermis!
Huuto voimistuu!
Epäpyhät tulet palavat kiivaammin!
Tuhat vuotinen odotus on palkittu!
De vermis mysteriis!
5. Portinvartija
Olen paholaisen miekka
Hirvittävä ase pimeyden
Perkeleen yössä vaanin
Peto kolmipäinen
Silmäsi revin sokeiksi
Kynsilläni silvon kasvosi
Tuhoon syöksen kansasi
Helvetin ikuisiin liekkeihin
Kun varjot peittävät maan
Ja mustat myrskyt raivoavat
Peto kolmipäinen nousee metsästämään
Olen vartija porttien
Kirottujen piirien
Peto infernaalinen
Kerberos
6. Juudas
Kuule sotahuutomme
kaikuu yllä Getsemanen
Huuda, valehtelija, huuda
Kun terä viiltää korvaasi
Rukoile, mato, rukoile
ano turhaan armoa
kun raahaamme ruumisi
takaisin Golgathalle
Seuraamme polkua Juudaan
Kiellämme valheesi,
hylkäämme armosi
Nasaretilainen!
Aikasi on nyt!
Yhdeksän tuuman naulat lävistävät kätesi
Helmeilevä purppura virtaa haavoistasi
Rukoile, mato, rukoile
ano turhaan armoa
orjantappura kruunaa pääsi
Juutalaisten kuningas
Kärpästen herra
Tällä kertaa et tule takaisin!
Ristinnaulitsemme sinut pääalaspäin ristiin palavaan!
Liekit nuolevat ruumistasi kuolevaa
Roviolla epäpyhän jumalan
Tuonelan herran, ikuisuuden haltian
SAATANAN!
7. Kosto
Jumalanpilkassa olen syntyvä uudelleen
Tumman järven pohjasta sieluni esiin nousee
Olen palannut Kostamaan
Kostamaan pettureille
Maailmojen tuhoaja
Tähtien syöjä
Olen repivä sielunne tuhansiksi paloiksi
Olen murskaava tahtonne ja ruumiinne
Valuta veri sieluni sisäiselle liekille
Sydämmeni jäätävälle palolle
Veri, langenneen enkelin nektari
Nimetön on palaava!
Kristityn Turma
Saatana, pimeyden tuoja
Kuljen ylpeänä tulevassa ikiyössä
8. Viimeinen taistelu
Miekat kohoavat ilmaan sodan merkiksi
Kansat pohjoisen kokoontuvat viimeiseen taisteluun
On koittanut aika;
Ennusmerkit käyneet toteen viimeinkin, tämä talvi ei koskaan kuole
Vanha vala velvoittaa
Esi-isiä seuraamaan
Verta vuodattamaan
Palauttamaan mikä mikä kerran oli meidän
Kristinuskon tuhoamaan
Ristin häpäisemään
Uskovaiset murskaamaan
Kunnian Pakana Jumalille palauttamaan
Ei enää valheita
Ei enää heikkoutta
Vain kylmää pahuutta
Pimeän pohjolan
Tuskan huudot täyttävät pohjoisen taivaan
Kuuma veri valuu, lumen sulattaa
Maa on peittynyt kristittyjen ruumiista
Kalman haju täyttää ilman
Kuljemme ylpeinä, miehet pohjoisen
Miekkamme yhä mustina valehtelijoiden verestä
Marssimme kylästä kylään,
polttamaan ja tuhoamaan
Krisnu paskoista vapauttamaan
Lyrics in plain text format
