Havukruunu Tavastland 1. Kuolematon laulunhenki Kaukaa kuulin kuiskeen kankahilla Surun tuulten soiton suvi-illan Metsän mahdin suurten tornipuiden Ja katsoin alle haudan halavaisen Kuoleman henget mua kutsuvat luutarhaan Kalmoja katsomaan - Kuolleille puhumaan Vanhat luut nousevat haudoistaan ja saapuvat Kauheita kertomaan - Untani vaivaamaan Vaivoilta manalan - Virralta vainajan Kuoleman kasvot mua katsovat Painajan pahat saa vastata kuun kalvaan valossa Vereni virtaa kuin Akheron kun kuuntelen Sanoja pimeyden - Enteitä kuolleiden Säkeitä laulujen - Vanhojen vuosien [lead: Stefa] Silmät kuolleet kuvajaisen kasvot Sammalhuoneen kuilun sisäst' katsoo Kallon kitaan vahvan veren vuodan Kaukaa kuulen, tutun äänen laulavan; Valhalla! Kilvet kultaa lie Valhallaan Vie sotureiden tie 2. Yönsynty Surun varjoin myötä saavuin Perin kuolleen hengen maan Hiljaisuuden hämmennyksen Ja kaipuun kuolemaan Niin tiesit sen Silti sallit sen Synnit isien Ja varjot pimeyden Kauhut yöhyen Surun ihmisen Ajan lyhkäisen Silti sallit sen Yönsynty Yön sydän muistuttaa Minkä päivä unohtaa Lohdun valheet vaikeat Jotka sanoit tosissaan Yön sydän tuomitsee Teot menneen huomisen Tuskan elon vaivaisen Ja pelot vanhuuden [lead: Stefa] 3. Havukruunu ja talvenvarjo Seuraa mua Talvenvarjo joka Saatanan nurkassa Lumen linnain varjoin alla, tuulten tuimien tuiskussa Ja kun ratsastan ma taistoon suden hahmoon mun verhoten Seuraa mua vain Talvenvarjo ja korske sodan hevoisten Se saa syömeni janoamaan Verta, Tulta ja Kuolemaa Se yön kylmässä palajaa... Painajaisiain vainoamaan! Minne päättyy tie Hautaan henkein vie Seuraa mua Talvenvarjo ja palon silmissäin sytyttää Syömmein sodan uuteen liekkiin sanat nää herättää Ja kun ratsastan ma taistoon aivan yksin, nauraen Seuraa mua vain Talvenvarjo ja kauhut unten pahojen [lead: Henkka] 4. Tavastland Hei, kuulkaa hämeen henget hurjat Te vainotut, ja pelätyt, ja kurjat Selventäkää mulle tää: Jos kasteen sa saat, mitä jää? Pelkät pelot, pahat painajaiset? Vai surut suurten sydänten? Järven vetten kauniit kuvajaiset? Vai varjot kauhuun kuolleiden? Kirkon kivet, pelon huoneet Näille main kun nostettiin Ja muisto katajaisen kansan Varjon alle ajettiin Cristuxeen, luota en Enkä totuuteen pelkäävien Keskitalven tähtein yö, menneestä muistuttaa Silloin ma nään lyhdyt linnojen, ja varjot Hämeen maan... Keskitalven tähtein yö, kuun kasvot kaunistaa Silloin ma nään taiat noitien, ja varjot Hämeen maan... Keskitalven tähtein yö, menneestä muistuttaa Silloin ma nään lyhdyt linnojen, ja varjot Hämeen maan... Keskitalven tähtein yö, kuun kasvot kaunistaa Silloin ma nään taiat noitien, ja varjot Hämeen maan... [lead: Stefa] Nämä varjot, nämä veet Talven yöt, joina iloitsen Metsän varjot pimenee Taian teen sanat laulaen Kallon kuun takaa tuun Vihkiveen värjään veriseen Kuunnelkaa! Kuunnelkaa! Nummet kaikuvat lauluaan: Tavastland! 5. Kuoleman oma Ah! Niin nopeaan loppuu aikamme päällä maan Ja! En malta odottaa että kuolemaan käydä saan Riisun surun puseron vaihdan vaatteeni teräkseen Vielä kerran viimeisen sodan syömmeeni synkkään teen ...Jos mun aikani tullut on Jättää maan murhe toivoton Vielä vertani kuohuttaa Että taistella vastaan ma saan Ja kun ylleni saapuu yö Loppuu turha ja toivoton työ Päättyy huoleni maailmainen Kun kutsun kuuntelen jumalten [lead: Henkka/Stefa] Kätkyessä kuoleman usvissa hautojen Varjoissa surujen loppuni hirmuinen Vainoo mua vainajat vertain mun janoaa Silmän mun sulkekoon Tuonen aaveet naurakoon 6. Unissakävijä Unissakävijä; vieras kylmän kauhun maan Kynttilät väsyvät kun saavut sa ikkunaan Unissakävijä; sanatonna katsoen Sieluni syvään, kohtaloas hautoen Joskus Mun sydän Soittaa tauon Kun katson Heijastukseen Yön ikkunan Unissakävijä; aatos kuin sateen harmaa Kuin sydänyön kauhut joista Tolkien kirjoittaa Unissakävijä; sä tiedät kaiken sen Joka sanomatta jää, ja vaipuu ahdistukseen Joskus öisin kuulen äänes valittavan Tuulten myötä kauas aavaan Katoaa [lead: Henkka/Stefa] 7. Kun veri sekoittuu lumeen [lead: Stefa] Niin pitkään piirtyi, ylle hyisen maan Kuun kuolleen kasvot ja tähdet Pohjolan Niin hiljaa ja ääneti, kääntyy haudassaan Ajan menneen henki, ja herää unestaan... ...Kun veri sekoittuu lumeen [lead: Stefa] Kulkee mustissaan Kantaa aseitaan Kruunu otsallaan Usvan kuningas Kauhun kajoa Kuun kuolleen valossa Ja viimein palajaa Yön mustaan ikkunaan ...Kun veri sekoittuu lumeen 8. De Miseriis Fennorum Sä tunnet tuskat ja vihat kylmän maan Et muista kuulleesi kauniimpaa Kuin syksyn tuulet sulle kuiskien Sanoja vanhojen jumalten Niin kauan sitten kuljit kaukaiseen Jäiseen paikkaan suojaan salojen Ja vetten yllä välke tähtien Valaisi yötä pohjoisen Ah! Ehket enää palaja... Ehket enää edes muista mua! Sun maailmas on niin vitun kaukainen Suojassa kodin sähkövalojen Kauniissa unessaan mystinen metsämaa Kuvan sen muistoissaan saa kuolemaan kantaa [lead: Henkka] Terhen vieno hautas ylle saa Niin pitkään pelkäsit kuolemaa Ja nyt, mullan maassa juurien et löydä valoa Kristuxen Vain talven varjot ajan vanhemman Ja tähdet oudot kaukaa katsovat Kuin lyhdyt öiset kannen taivaisen, nuo tulet vanhojen jumalten Hah! Unohditko Metsäin Maan Kun kumarsit vaativaa jumalaa Kun päiväs täytti huoli maailmainen poikkesit tieltä viisauden [lead: Stefa]